Tämän levyn kokonaisuus rakentuu kaareksi. Alku etenee vähäeleisesti, keskikohta kasvaa voimakkaimmaksi ja loppu siirtyy selkeämpään, suoraviivaisempaan ilmaisuun.

Zolotarjow’n kaksi teosta avaavat levyn rauhallisesti. Winter Morning pysyy liikkeeltään niukkana, mutta siinä on jatkuvaa sisäistä jännitettä. Monastery of Ferapont kasvattaa tätä painetta ja vie musiikin kohti tiheämpää ilmaisua.

Johann Sebastian Bachin Ich ruf zu dir toimii rajapintana. Soitan sen voimakkaalla, kantavalla dynamiikalla, mutta muodon ehdoilla; teos on niin suoraviivainen, että se kestää tämän ilman, että tasapaino rikkoutuu.

Johann Pachelbelin f-molli–chaconne on levyn päähuipennus. Sen rakenne jakautuu useisiin huippukohtiin, mutta kokonaiskaari jatkaa kasvuaan kohti lopun purkausta.

Domenico Scarlattin d-molli-sonaatti tekee liikkeestä ketterämmän ja kirkastaa tekstuuria. Sen espanjalainen rytminen luonne — terävät aksentit ja tanssillinen jännite — tekee ilmaisusta nopeaa ja reagoivaa.

Bogdan Preczin Toccata avaa oven modernimpaan ilmaisuun: teos rakentuu virtuoosiselle rytmisyydelle ja suoralle dramatiikalle.

Vastapainoksi Ivan Panitskyn sovitus perinteisestä Oy da ty, Kalinushka -kansansävelmästä tuo musiikkiin lämpöä, lyyrisyyttä ja välähdyksen slaavilaisesta melankoliasta.

Levy päättyy Astor Piazzollan S.V.P. -teokseen, jossa tango nuevo saa elegantin, kevyesti leikittelevän muodon — kuin hienovarainen nyökkäys levyn nimelle: S’il vous plaît.